I am artists tuunattu kirja

Tuunattu kirja

Teen kirjan Alfered book tyylillä eli tuunaan vanhan kirjan josta olen ensin poistanut osan sivuista ja loput sitten tuunailen uuteen uskoon. Tässä kirjassa sisältö on vapaa, mutta pyrin runsaaseen värien käyttöön ja positiivisen asenteen luomiseen. Sellainen iloa ja voimaa antava tuunailu siis.

Tässä on kirja edestä eli kirjani kansi

Kirjan ensimäinen aukeama

Tämän tein ajatuksella, että me emme useinkaan luota riittävästi edes itseemme. Vaikka vain sillä tavalla voimme kasvaa ihmisenä. Olla rehellisesti se mikä on ja elää elämä sovussa itsensä ja kanssaihmisten kanssa.

Olen aina ihaillut aikamme pientä suurta naista ja hänen tekstejään. Minna Ganth. Lempikirjailijani aina.

Tämä sivu syntyi rakkaudestani syksyyn ja sen väreihin. Oranssi on aina toiminut minulle voimavärinä.

Tämän päivän kiireisessä maailmassa emme useinkaan suo itsellemme riittävästi aikaa lepoon ja rauhaan. Se aika on vain otettava ja sille on aika järjestettävä. Jokainen pystyy siihen jos haluaa. Itse opin tämän aika myöhään, mutta kun sen löysin ja aloin toteuttaa aikaa, joka on vain minulle ja minun hyvinvointiani tukeva, en enää millään halua siitä luopua. Kotipesä- sen me kaikki tarvitsemme, oman pienen "ketunkolomme" jonne on hyvä mennä levähtämään arjen kiireiltä. Yksinäisyydessä on jotain tosi huimaa, josta saa valtavasti voimaa.

Tämä sivu syntyi tunteesta, että vain me itse voimme ottaa oman elämämme totena. Oli se elämä sitten millaista tahansa, se on kuitenkin meidän ainoa elämämme, jonka saamme vain kerran. Elämälle ei ole kertauskurssia. Sanottua ei saa takaisin. Tehtyä ei saa tekemättömäksi. Mutta elämän voi jättää elämättä, jos antaa sen mennä niin, että ei edes yritä tavoitella sitä, mikä on itselle mahdollista. Mahdollinen taas on meille jokaiselle annettu, saamme sen, jos haluamme.

Olennainen on tärkeää. Olla nainen on myös tärkeää. Se, miten oman naiseutemme koemme, on jokaisen ihan oma asia. jollekkin se on enemmän jotain ja vähemmän jotain toista. Se on asia jota kukaan ulkopuolinen ei voi määritellä. Eikä sitä pidäkään määritellä. On tärkeää olla se, mikä haluaa olla, millaiseksi itsenä tuntee. Ja sitten - ei kun korkkarit kattoon ja menoksi -elämä odottaa...

Tämä sivu syntyi oivalluksesta, jonka sain kun kuuntelin kauppajonossa kolmen itseäni huomattavasti nuoremman naisihmisen keskustelua. Ei, en tahallani kuunnellut mutta se oli sen verran äänekästä, että sitä ei yksinkertiasesti voinut olla kuulematta. Perusasia tuntui olevan se mihin kaikkeen naisen täytyy taipua. Minkälaisena hänen pitää olla ja mihin pystyä. Huoli siitä, riittääkö itse, tuntui olevan todella suuri. Teki totisesti mieli puuttua keskusteluun, mutta en tohtinut. Naisen elämä voi todellakin olla haasteita täynnä ja usein naiset ovat tietyssä elämänvaiheessa jaksamisen rajoilla. Kun vain he oivaltaisivat, että vähemmnä on enemmän. Mitä sitten, jos pölykoirat juoksee nurkissa tai syödään kolmatta päivää samaa soppaa. Mitä siitä, jos sängyt jäi aamulla petaamatta tai marjat keräämättöminä metsään. Tärkeämpää on niiden ihmisten onnellisuus ja hyvä olo, joiden kanssa elää sitä elämän vaihetta. Ketään eivät pölukoirat hauku tai pure, soppa vain paranee lämmitettynä ja sänkyyn on kiva kaatua illalla kun ei tarvitse pedata sitä auki. Olla itselleen armollinen - siinäpä opetusta meille kaikille. Ja kaikenikäisille.

 Tämä sivu on vähän kuin jatkoa edelliselle sivulle. Se tapahtuu, mihin todella uskot ja usko saa asian tapahtumaan.

 On joskus vaikeaa uskoa, että vain toivomalla jonkun asian tapahtuvan tai menevän niin kuin itse haluaa, voisi saavuttaa sitä asiaa tai saada jonkun asian tapahtumaan. Minä uskon, että sillä, millaisena näkee oman elämänsä ja miten osaa arvostaa sitä ihan sellaisenaan, on juuri se asia joka saa ne asiat tapahtumaan. Emme me tarvitse suuria rikkauksia tai isoa tavaramäärää onnellisuuteen. tärkeintä on mielstäni elämäntyytyväisyys - ja sitä ei voi mitata millään mitalla. 

Tämä sivu syntyi ajatuksesta, että jokainen voi itse saavuttaa oman elämänsä onnen vain siten, että päättää olevansa sen arvoinen. Omaa tavoitetta kohden pyrkiessä on hyvä muistaa, että ilman kanssakulkijoita se tie voi olla hyvin yksinäinen. Ja kenekään ei tässä maailmassa ole hyvä olla yksin. Me kaiki tarvitsemme aikaajoin halauksia, toisen ihmisen läheisyyttä. Tunnetta siitä, että on jollekin tai joillekkin tärkeä. Sitä saa, mitä itsekin antaa.

 Kun tätä ikää on itselle kertynyt jo yli kuusikymmentä vuotta, oppii pikkuhiljaa ymmärtämään sen, että elämästä nauttiminen on todellakin meidän kaikkien asia. Ei ole olemassa malliesimerkkiä siitä, millainen itse kukin on tietyssä iässä. Itse olen oppinut loppujen lopuksi aika myöhään oivaltamaan sen, että teen asioita, joita olen halunnut tehdä. Annan aikaa niille asioille ja harrastuksille, joille ei muka ennen riittänyt aikaa, vaikka aika on ihan itseni päätettävissä. Elämme kerran, elämme itsellemme - toki hiukan muillekin, mutta oma tyytyväisyys on mitattavissa sillä, tuntuuko itsestä siltä, että saa sitä mitä on tilannutkin. Minä ainakin yritän elää sillä tavalla.

Me kaikki tarvitsemme rakkautta, ilman sitä, surkastumme ja kuivumme kokoon. Rakkautta on niin monenlaista. Sen pitää antaa tulla luokseen. Kun rakastaa ja saa vastarakkautta, on ihmislapsen hyvä olla. 

Meri on aina ollut minulle voimaelementti. Sen valtava voima, ihana tyyneys, ääretön olemus ja vaihtuva väri on aina tehnyt mninuun suuren vaikutuksen. Olen syntynyut Turussa, lähellä merta. Elänyt suurimman osan elämästäni Oulussa, lähellä merta. Rakastumut saaren poikaan ja rakastanut saareen, jossa olen saanut ja saan viettää paljon aikaa. Meri on.

 Elämässäni on ollut onni, että olen saanut tehdä työtä josta tykkään. Työtä, joka on ollut minulle aina enemmän kuin pelkkä työ. Ihmisten kanssa toimiminen on ollut antoisaa ja olen oppinut elämästä niin paljon heidän tarinoidensa kautta. Ja tuntenut suunnatonta kiitollisuutta siitä, mitä minulla on. Olen pyrkinyt elämään niin, että itselläni ja läheisilläni on hyvä olla, että jokainen päibä on ollut elämisen arvoinen. Elämässä sattuu kaikenlaista ja jokainen päivä ei aina olekaan niin hyvä. Jokainen kohtaaminen ei ole täydellinen. Ihmiset jopa haluavat tahallaan loukata toista. Olen opetellut suhtautumaan näihin ilmiöihin siten, että ei se ole minulta pois, jos joku haluaa elää sillä tavalla. Minä en halua. Elämä on ihan liian kallisarvoinen hukattavaksi kaikenmaailman joutopuheisiin ja toisten ihmisten arvostelemiseen. Kun voi itse olla rehellisesti sitä mitä on, on ihmislapsen paras olla. Sekä toisten että ennenkaikkea itsensä kanssa.

Elämän filminauha muodostuu tasan tarkkaan niistä kuvista, jotka itse haluaa omalle filmilleen tallentaa. Elämää ei voi pikakelata takaisin jos huomaa että tuli tehtyä väärä valinta tai sanottua väärin. Mutta onneksi tämä filmi on meille kaikille annettu ja me itse saamme päättää, mitä tallennamme, mitä emme. Meillä on mahdollisuus valita.

Minulle tärkeää on aina ollut elää niin, että voin sanoa itse tehneeni sen kaiken mitä on vallassani, jotta lähimmäisilläni on asiat hyvin ja olen heidän rakkautensa arvoinen. Jos en aina ole saanut vastakaikua tai olen huomannut, että taistelen vastaan jotain täysin mahdotonta, olen yleensä jättänyt sellaisen pois elämästäni. On turha yrittää vastustaa jotain mihin ite ei voi vaikuttaa. Me ihmiset olemme kuitenkin hyvin usein toisnen toisillemme "petoja" - valitettavasti kaikkien kanssa ei vaan löydy yhteistä säveltä. emme ole kuuloetäisuudellä tai tee riittäviä näköhavaintoja. Mutta aina voimme yrittää. Minä olen yrittänyt. Ja omasta mielestäni myös suurimmaksi osaksi onnistunut. 

Kun teemme asiat niin, kuin ne omasta mielestä tuntuvat oikeille, on tehnyt riittävästi. Enempää ei tarvita. Enempää ei kukaan pyydä. Mutta itselleen pitää pystyä olemaan rehellinen.

Tälle kirjani sivulle laitoin ihan äskettäin kortteilukavereilta saatuja muistoja. On ihanaa, kun on monenlaisia kavereita ja ystäviä. Harrastuksen kautta tulevat ovat samanmielisiä, ja olen heistä kiitollinen.

Kirjani viimeiselle sivulle laitoin sen totuuden, joka meidän kaikkien on oivallettava. Itse sain tätä asiaa valoittavan oppiajan kun saattelin ystäväni rajan toiselle puolelle. niitä keskusteluja en koskaan unohda. Kun ihminen tietää oman aikansa päättyvän ja elää jokaisen päivän vain odottaen että se päivä saapuu, on ihminen todella paljas. Kuin vastasyntynyt. Mikään ei koskaan tule opettamaan minulle yhtä paljon kuin viimeinen yhteinen vuotemme, joka on aina mukanani, kauniina helmenä elämän helmiketjussa - arvokkaana kokemuksena, ystävyydestämme voin olla vain kiitollinen vaikka se loppuikin liian varhain.

Näin on syntynyt tuunattu kirjani, pelkästään kirjaa katselemalla voi saada jonkinlaisen kokemuksen ja ymmärryksen siitä, mitä näiden kansien välissä on. Jos lukee nämä kirjoittamani ajatukset, kirjani aukeaa katsojalle eri tavalla. Se, kumpi tapa on parempi, en osaa sanoa. Itselleni tämän kirjan tekeminen oli hyvin voimaannuttava kokemus.