Kun kipu hallitsee elämää
Taasen kohta viikko kipuilua takana. Yöt onneksi on saanut sen 4-5 tuntia nukuttua yhtäjaksoisesti ja torkkuminen siihen päälle. Ja taaskaan ei tietenkään tiedä mistä tämä tuli. Toki selän vamma on aina vähän, välillä vähän enenmmänkin, kipuileva, mutta sen kanssa pärjää.
Mutta tää saaterin fibro, kun se vääntää veistä kyljessä, vie tunnon jaloista ja repii suolet ulos mahasta. Väillä silmissä mustenee ja huippaa kun kipu on niin kova. Lääke auttaa minkä auttaa. Siihenkin on jo tottunut. Olisi niin ihana kun voisi kävellä suorassa, tehdä jotain hyödyllistä tai käydä jossain virkistymässä. Uimaankaan ei nyt ole voinut lähteä kun vaatteiden päälle pukeminen on hankalaa.
Toivoa vaan nyt taas sopii, että tää poistuu ja tiedän sen niin tekevänkin, olenhan yli 30 vuotta tätä pitänyt matkalaisena mukana. Olisi kyllä ollut teilua kysyä että haluanko? Ei, en olisi halunnut.
Tänään väänsin sitten tällä teemalla 3 skinny korttia. Hetki askartelua vei ajatukset pois kivusta, mutta kyllähän sen koko ajan tietää, silloin kun se suvaitsee olla näin rajusti kaverina.
