Powered By Blogger

maanantai 24. tammikuuta 2022

Yksinäinen keiju

Tänä päivänä kun rajoituket vain pysyvät päällä, ja elämä ei tunnu normaalilta, moni kokee olevansa kaiken keskellä yksin. Itsellänikin on pientä tartuntaa tuosta ilmiöstä.

Vaikka ympärilä olisi omaa perhettä, niitä kaikkein läheisempiä, tuntuu, että se ei aina riitä.

Itse huomasin, kun jäin eläkkeelle, kuinka valtavan suuren aukon työ peittikään elämässä. Nyt, kun olen ansaitulla eläkkeellä ja ihan onnellinen näin, olen huomannut myös ne monet asiat, jotka siellä aukossa olivat.

Työkaverit, yhteistö, yhteistyökumppanit, vapaaehtoiset, ryhmät osallistujineen...osan kanssa näistä oli syntynyt ystävyyssuhteita. Sellaista työ ystävyyttä. Kun kaikki se yhtäkkiä on poissa, se aukko tuntuu välillä todella suurelta. 

On kuin olisi pudonnut valtavan suureen mustaan aukkoon ja pyörisi siellä omissa ympyröissään. Minulla on kuitenkin mukana "turvanappini" jota painamalla pääsen taas käyntiin ja siihen ei tarvita muuta kuin se, että on väripensseli kädessä  ja iso purkki iloisia värejä hyllyssä. Askartelu on aina tuonut iloa elämääni. Niin nytkin ja onhan sille nyt aikaa.

Vuoden lopulla viime vuonna perustin toiminimen, jotta voisi mahdollisesti jakaa tämän askartelun ilon toisten kanssa. Mutta nämä rajoitukset, kun ei saa kokoontua, miten pidät mitään kurssia...https://tmiullariina.blogspot.com

Itselläni ei kuitenkaan mitään suurta paniikkia ole, vaan katson päivän kerrallaan, ja joka aamu kuitenkin herään tyytyväisenä siihen tunteeseen, että ei tarvitse lähteä mihinkään.

Huolissani olen kuitenkin monista, joilla yksinäisyys tämän rajoite elämän kanssa on vaikeampaa, joilla ei ole siyä turvanappia, johon tarttua.

Tätä huolta miettiessäni, syntyi Skinny kortti sarja Yksinäinen keiju.

 

"On paratiisi meillä täällä päin.

Vaan ei aina kaikki koe sitä näin.

Sillä faunin, peikon, keijunkin,

suru joskus kiinni saa ja vie mukanaan" 








Vaikeaa jossain vaiheessa elämää

 Elämän vaikeat hetket

Useat ystäväni tai muutoin tuntemani ihmiset ovat viime aikoina ottaneet yhteyttä minuun, ja kertoneet elämänsä vaikeuksista.

Sinänsä se ei ole mitään uutta minulle, koska tein työkseni melkein 30 vuotta ihmisten auttamistyötä ja olen vasta jäänyt siitä eläkkeelle.

Ystävilleni minulla on aina aikaa, hyvinä ja pahoina päivinä. Ehkä eniten kuitenkin niinä ihan tavallisina päivinä, jolloin se kaikki vuorovaikutus tapahtuu. Arjessa, siinä ihan normaalisti.

Kun meillä ei ole mitään erityistä, ei useinkaan edes mainitse mitään toiselle, siitä omnasta elämästä, siitä, mitä oikeasti kuuluu. 

Monelle meistä sellainen elämän suorittaminen on tapa, ja ne pienet vivahteet, jotka tekevät arjesta elämisen arvoista, jäävät huomiotta. Ja sitten, ne saattavat kasvaa liian isoiksi asioiksi, joista onkin sitten vaikea puhua. 

Varsinaisen auttamistyön olen suosiolla ja ihan ilolla jättänyt ammattilaisille, jotka sitä nyt tekevät. Vaikka teinkin itse auttamistyötä käsi sydämmellä ja kaikkeni siihen antaen, olen mielelläni nyt sivussa siitä, ja nautin oman elämäni muista pienistä vivahteista. Elämäni mausteita nyt ovat erilaiset asiat. 

Näistä ajatuksista syntyi Skinny korttisarja Elämän vaikeat hetket.





 

ATC illat syksyllä 2024

    Syksyllä 2024 jatkuu taas ATC-illat NNKY:llä