Powered By Blogger

Taidepäiväkirja


 TAIDEPÄIVÄKIRJA

Aloitin helmikuussa 2019 tekemään ensimmäistä taidepäiväkirjaani, kun löysin facebook sivuston nimeltä taidepäiväkirjat.
Siellä on aina välillä haasteita, jossa voi tehdä halutessaan jostain aiheesta sivun taidepäiväkirjaan.
Oman kirjani aloitin taiteilemalla siihen ensin kannen.


Tein heti ensi huumassa parin päivän aikana kirjaani pari uutta sivuakin.


Tämä sivu kuvastaa omaa sisäistä maailmaa ja sitä mitä kaikkea pienessä päässä liikkuukkaan. Se kertoo myös mielen vapaudesta tehdä sitä, mistä tulee hyvä olo. Piirtäminen ja maalaaminen toimivat minulla siten.
Fantasiaa, aika rajua sellaista. Välillä on pakko tehdä myös tällaista.
Fantasiakuva Kohtaamisia.





Taito elämästä nauttimiseen on lahja. Kuten elämäkin. Ei ole hyväksi tehdä asioita asioiden vuoksi. Olen opetellut Mindfulnessin kautta taitoa nähdä elämä kokonaisena sarjana tapahtumia, joiden hyvyys on minusta itsestäni kiinni. Mindfulnesin mukaan hyväksyntä on aktiivinen voima, joka auttaa pysymään tasapainossa arjen aallokossa. Elämänlaatu paranee ja omaan elämään tulee mukaan hyväksyvä tietoinen läsnäolo. Tämä kuva syntyi kun tarvitsin tuneteen siitä, että elämä kantaa, kun sen vain antaa niin tehdä.

Lila Lady jatkoi haasteen Jotain lilaa teemaa. Hän syntyi yhtenä iltana, kun mietin taas elämän syntyjä syviä. Lähinnä sitä miten me ihmiset kuljemme joskus tuolla massan mukana ihan laput silmillä. Itsekin teen toki niin vaikka koitan sitä välttää. Mutta olla ihminen ihmiselle onkn kova juttu. Havaintojeni perusteella joskus ihan mahdoton toteuttaa, kun seuraa sitä miten välinpitämättömiä ihmiset usein ovat toinen toisilleen. Se on todella surullista.
Lisää kuvateksti

Haasteena oli tehdä jotain lilaa. Tein tällaisen satukuvan taidepäiväkirjaani. Kantaa nimeä Lilat satukeijut. Näitä satuhahmoja on mukava tehdä, kun nämä saavat olla fantasiaa eikä taidetta.


Seuraava haaste sivustolla oli tehdä jotain Vintagea. Piirtelin ensin Vintagetyylisen hatun. En ollut siihen tyytyväinen joten lisäilin siihen vähän yhtä ja toista. Ja sitten siitä tuli tällainen hattu. 



Vintage oli mielenkiintoinen haasteena, joten kun aikaa oli, jatkoin sen työstämistä ja niin syntyi vielä nämä kaksi kuvaa. Tässä ensimmäisessä kuvasin vähän sitä, millaista oli ennen olla nainen, tyttö. Olen aina ollut kiinostunut naisten kohtaloista ja lukenut paljon elämänkertoja tai tositarinoita eri maalaisista naisista. Onneksi enää kenenkään pienen tytön haaveena ainakaan Suomessa ei ole päästä jonkun vaimoksi ja olla sitä sitten koko ikänsä, vailla ns. omaa elämään, ammattia, työtä, harrastuksia.




Seuraavassa kuvassa ajattelin tätä kauneusihanne asiaa. Aikanaan itsekin seurasin Mis Suomi kilpailuja ja ne oli silloin jänniä ja valittu tyttö sitten teki Suomea kuuluisammaksi maailmalla. Myös näitä missejä kähdeltiin silloin ihmisinä ja heillä sai olla oma muukin elämänsä. Nykyään en jaksa enää seurata näitä kilpailuja. Ne ovat muuttuneet täysin kaupallisiksi ja ovat luonteeltaan enemmän ihan jotain muuta kuin kauneuskilpailut. Voiko kauneudesta edes kilpailla? Kaikki ihmiset ovat omalla tavallaan kauniita, minun mielestäni.



Jostain kumman syystä minun teki mieli piirtää ja mamlata kala. Sellaisen sitten tein ja annoin sille kaveriksi merenneidon, että ei ole niin yksinäinen.





Haasteena oli tehdä jotain aiheella metsäpolku. Tällaisia sitten syntyi illan tummetessa aurinkoisen päivän päätteeksi.





Seuraava sivuni taidepäiväkirjassa on ristiriitainen. Teemana oli vapaus, mutta minun kuvassani paljon on myös kiinni tai lukossa. Tämä johtuu siitä, että on ollut paljon mietittävää ja olen joutunut pohtimaan sellaista asiaa, miksi niin usein, kun kaikkesi jollekin asialle annat, saat palkaksi kyyneleitä. Me ihmiset osaamme todella olla toisillemme "susia" tai mikseipä vaikka "kettuja". Petomaisia ja viekkaita. Ja kiltit kärsivät eniten. Onneksi osaan kuitenkin ajatella asiat niin, että kun käsittelen ne, voin siirtää ne sivuun ja ne eiväe sitten enää häiritse. Piirtäminen on hyvä keino tässä. 



Taidepäiväkirjan haasteena oli Mosaiikki. Mietin että jaksaako ollenkaan tehdä, kun olin sairaana. Sitten ajattelin että se voisi piristää ja räpelsin tällaisen mosaiikin paperille. Ei kummoinen, mutta eihän se olekaan tarkoitus vaan se hetkeen tarttuminen ja insoiroituminen - vaikka sitten mahataudissa.
'


Tällainen sybtyi eräänä iltana, kun mietin tulevaa kesää ja sitä, miten mukavaa on taas päästä sinne kasvattamaan kaikenlaista. Kasvun ihmettä on aina ihana  seurata. Toki välillä kasvini eivät onnistu kasvamaan, mutta silti on aina mukavaa yrittää.


Taidepäiväkirjaan syntyi sitten teemalla Keltainen tällainen ajatusmaailma. Johtunee siitä, että olen päättänyt viritellä muutaman vuoden tauolla olleen ulkonakävelemisen uudelleen kesällä. Aioin ainakin koittaa, jos pikkuhiljaa jaksaisin kävellä aina hiukan pidemmän matkan. Saa nähdä onnistuuko.




Taidepäiväkirjan sivu joka kertoo luovuuden heräämisestä ja siitä, että flowtialle täytyy antaa aikaa silloin kun se on tulollaan. Luovuuttaan ei kenenkään pitäisi tarvita jarrutella. Itse olen siitä hyvä esimerkki. Olen aina ollut luova ja raastanut kaikenlaista tekemistä. Lapsuudessa siihen ei ollut aikaa, aikuisiässä kun perusti perheen ja elämä vei eteenpäin sille ei tuntunut myöskään olevan aikaa. Tai jos sitä joskus löytyi, ympäristä suhtautui siihen hiukan epäillen, eihän tuo ole mitään oikeaa tekemistä. Muutamis vuosia sitten oivalsin, että minun vaan täytyy olla välittämättä kenestäkään tai toisten mielipiteistä. Annan siis luovuudelle nyt tilaa elämässäni, ja huomaan olevani paljon, paljon tyytyväisempi ja elämäni tuntuu olevan monin tavoin täydempää ja sisältörikasta. Tätä en siis enää anna pois tai lopeta. Antaa luovuuden elää ja kasvaa- Flowtilassa vaikka aina!


Seuraavat pienet ATC-kortit tein haasteessa (haastaja Tanja Mertanen) jossa koriti piti tehdä jostain sellaisesta kierrätysmateriaalista, jonka löytää omasta roskakoristaan. No, minä nappasin mökillä ollessasni Hailuodon teatterifestivaalin 2018 esiteen ja silppusin sen kolmeksi pieneksi kortiksi. Ne tässä.


Osallistuin haasteeseen tehdä jokin teos jossa on jotain mytologiaa tai mystiikkaa. Ei ihan ollut minun juttuni, mutta haastoin itseni ja sain aikaiseksi sitten tälläisen teoksen, johon kuitenkin sitten olin itsekin aika tyytyväinen. Haastajana tässä oli Esther Helmiä.





Tämän meri ja hylje aiheisen sivun tein haasteessa jonka nimi oli roiskeita ja loiskeita. Mukavaa oli tehdä "kavereille" koti, vaikka se ei tälläerää olekaan ihan tyven ja tasainen.


Tällainen Art sivu syntyi kun sain puhelun, jossa ihminen kertoi minulle että hän niin kaipaa sitä, että joku huomaa hänet, näkee hänet, kuulee hänet. Huomaa. Ihmisten keskellä yksin. Tuntui pahalta. Ja koitin purkaa sitä tämän avulla.
Teemalla täpliä syntyi tämä värikäs täplätyö. Se ei kuvaa mitään mutta hehkuu kuitenkin valovoimaista energiaa ja tunnetta siitä, mitä kesä ja valo saa aikaan minussa. Kesällä kaikki hehkuu ja on kaunista. Ja minä nautin niin siitä.
Tämä sivu syntyi eräänä iltana ihan ispis pohjalta. kokeilin uudenlaisen taustan tekemistä, ja sitten siitä piti jotain tehdä.
Tälle kuvalle oli haasteena annettu Sateenkaari. Sellaista ensin sommittelin, mutta ei tullut mieleinen joten tein siitä sitten tällaisen version jossa on sateenkaarimaa ja satuolentoja. Tässä omassa "taiteessa" kun on kuvallista tehdä ihan mitä itse haluaa...




Tämä kuva syntyi todella nopeasti eräänä aamupäivänä. Teemaksi oli annettu sadepäivä, jollainen sattui sopivasti olemaan. Piirtelin sitten aamukahvin lomassa tämän ja näinpä minä sen päivän sitten vietinkin, tosin ilman kissaa, mutta oli hausta piirtää se tuohon masun päälle kehräämään.


Tämän tein inspiroimaan sitä, että meidän kaikien pitäisi enemän kuunnella sitä omaa sisäistä ääntämme, ja antaa omien ajatustemme muodostua positiivien energian kautta. Silloin moni asia tuntuisi paljon paremmalta ja voisimme paremmin.

Tämä neitokainen syntyi ajatuksesta, että välillä pää on niin täynnä kaikkea että ei muista sitä tärkeintä. Olla itselleen armollinen ja riittävä juuri sellaisena kuin on. Se on välillä vaikeaa.
Teemalla MINI: tein minitaidetta, maalasin pohjat joihin embossasin lehden kuvia ja kehystin pienillä puukehyksillä. Koristeet lisäsin viimeisenä.

Tässä oli teemana läpinäkyvä. "Mitä jää kun ohi on tää - läpinäkyvää. Tämä kuvastaa mielestäni isoa muutosta ihmisen elämässä, kun menettää jotain todella rakasta ja jäljelle jää vain kaipaus ja muistot.




 




















Ei kommentteja:

ATC kortteja kiiltokuvista

Mökille olin joskus vienyt pienen erän erilaisia kiiltokuvia. Löysin ne kätköistään ja päätin tehdä niistä Atc kortteja. Tällaisia niistä si...